Asiakas haluaa palvelua silloinkin, kun hän voisi toimia itse. Tämähän on palvelutalo, sanoo vanhus. Palvelustahan teille maksetaan, hän sanoo työntekijälle. Kuntoutettava ei halua tehdä harjoituksia itsekseen. Mitä voi kuntouttaja tehdä, kun kuntoutettava ei halua harjoitella oma-aloitteisesti?

Koulutuksessa oli läsnä kuntoutustyöntekijä, joka kertoi, että hänen asiakkaansa saa vuosittain maksettuna kaksikymmentä fysioterapiakäyntiä, mutta haluaisi yhteiskunnalta maksetun käynnin joka viikolle. Kun kuntoutettava ei saa, mitä haluaa, hän tekee valituksia, ja käyttää valitustien läpikäymiseen paljon aikaa ja voimaa. Fysioterapeutin mielestä asiakas ei todellakaan tarvitse enempää kuin nämä kaksikymmentä kertaa vuosittain, ja hän voisi tehdä harjoituksia kotonaan oma-aloitteisesti, mutta asiakas ei tahdo. Hän haluaa vierellään olevan fysioterapeutin.

Voiko tahtomista harjoitella? Onko meillä myös tahtolihas? Voisiko kuntoutustyöntekijä selittää asiakkaalle, että tämän tulisi harjoittaa paitsi selkä- ja vatsalihaksia myös tahtoaan? Hän voi puhua tahtolihaksesta ja selittää että se kuuluu jonnekin syviin sydänlihaksiin ja se on ehdottoman tärkeä terveelle elämälle. Jotta voisi elää kunnollista elämää, tulee tahtoa sitä. Jos kuntoutettava ei halua tehdä mitään ilman kuntouttajan/fysioterapeutin läsnäoloa, tahtolihas näyttää olevan kuntoutettavan osalta heikonpuoleisessa kunnossa.

Ei se ole niin vaarallista, että puhuu lihaksista, joita nykylääketiede ei tunnista. Luultavasti kuntoutettava oivaltaa eron todellisen ja fiktiivisen lihaksen välillä. Vähän huumori kehiin!

 Voisiko kuntouttaja alkaa treenata kuntoutettavan tahtoa? Tavallisesti hän on komentanut kuntoutettavan makuulle ja nostamaan jalkoja maasta. Nyt hän komentaa kuntoutettavan makuulle ja sanoo kuntoutettavalle: ”Nyt sano itse itsellesi ’Nosta jalat hitaasti maasta kohti kattoa’”. Kun kuntoutettava tekee tämän, kehota toistamaan. Kun kuntoutettava tekee tämän, kerro kuntoutettavalle että hän on treenannut nyt paitsi vatsalihasta myös tahtomista. Sano että harjoitus jatkuu niin, että kuntouttajan komennusten osuus tekemisessä vähenee koko ja kuntoutuja siis harjoittaa paitsi vatsalihastaan myös tahtoaan.

Ensin kuntouttaja on huoneessa ja katsoo kun kuntouttaja makaa lattialla ja nostaa jalkojaan hitaasti kohti kattoa. Sitten hän on huoneessa mutta peittää kasvonsa, sitten hän on huoneessa mutta katsoo muualle. Sitten hän menee eteiseen ja kuuntelee oven läpi harjoitusta jne.

Varmaan kuntoutuja pitää harjoitusta naurettavana, mutta ehkä se ei häiritse.

Kuntoutuja harjoittelee, ja nauraminen saattaa edistää harjoitusta. Kuntoutuja toivottavasti oivaltaa leikin kautta, että hänen on harjoiteltava omaehtoisuutta, itsekuria, päätöksentekoa eikä vain fyysisiä lihaksia.