Työpaikalta kysyttyä:

”Meidän työpaikallamme oli ennen kaikilla omat kahvikupit, jotka he olivat tuoneet kotoaan.  Nyt  meidän juuri eläköitymässä oleva johtajamme on sanonut, että kaikkien on vietävä omat kahvikuppinsa kotiin, ja meillä käytetään vain talon omia kuppeja.  Jotkut ovat työpaikalla tästä tosi vihaisia, joidenkin mielestä on naurettavaa, että me puhummekaan kahvikupeista. Kuulostaa kaikkinensa aika hassulta.  Mitä tästä pitäisi ajatella? Minusta on tulossa seuraava esimies.”

Sinun kannattaa varmaan miettiä miksi kahvikupit herättävät näin paljon tunteita.  Jos oma kahvikuppi on tärkeä, ensimmäiseksi tulee mieleen josko kahvikuppi on ainoa oma, joka työntekijällä on.  Ovatko työsuoritus, työtilat, työaika ehkä kaikki ulkoa ohjattuja ja standardoituja niin, ettei työntekijällä ole mitään omaa?  Jossakin pankissa pankkitoimihenkilö oli nostanut työpisteeseensä viherkasvin ja kun häntä pyydettiin viemään se pois, hän pahastui kovasti, koska viherkasvi oli hänen tapansa tehdä työpisteestä oma työpiste. Hän tarvitsi jotakin tehdäkseen työpaikasta oman paikkansa.

Vaikka yhtenäiset käytännöt voivat olla käteviä ja yhdenmukaisuudesta usein puhutaan oikeudenmukaisuuteen liittyvänä arvona, kannattaa miettiä missä kaikissa asioissa yhdenmukaisuus on tarpeen. Työyhteisössä ihmiset tarvitsevat myös mahdollisuuden olla omanlaisiansa, kunhan tuo omanlaisuus ei vaikeuta työntekoa.  Täyden yhtenäisyyden vaatiminen epäoleellisissa asioissa lisää juurettomuuden ja ehkä merkityksettömyyden kokemusta, mistä voi seurata turhaa sosiaalista hämminkiä. Yhdenmukaisuuden vaatiminen voi olla hallinnon kannalta kätevää, mutta se ei ehkä tue omalaatuisuutta, luovuutta, leikkisyyttä.

On olemassa kolmenlaista erilaisuutta.  On erilaisuutta, joka parantaa työtä ja rikastaa työyhteisöä.  Nämä ovat erilaisia taitoja ja tietoja-  koulutuksia, kielitaitoja, kokemuksia erilaisista töistä, toisista kulttuureista -taitoja jotka voidaan valjastaa työntekoon.  On erilaisuutta, joka voi rikastaa kanssakäymistä mutta myös tuottaa vaivaa:  erilaiset persoonallisuudet, temperamentit ja tavat.  Mutta on myös erilaisuutta, joka suoraan haittaa yhteisöä: huono työmoraali, piittaamattomuus, huono käytös tai kehno työsuoritus. Yhdenmukaisuutta ei kannata vaatia asioissa, joissa se ei ole aidosti tarpeen. Erilaiset kahvikupit ovat pieni askel ihmisten moninaisuuden tunnistamiseen, elämän moninaisuuden näkemiseen, ja moninaisuuden näkeminen on elämänmyönteistä. Erilaiset kahvikupit tuskin sellaisenaan sotkevat työntekoa.